|
Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija |
 |
<< Takaisin leikekirjan otsikohin HELSINGIN SANOMAT Arja Maunukselan arvostelu Helsingin Sanomissa 2.10.1999:
Hassujen härveleiden runsaudensarviMonitaitoisen Kimmo Ojaniemen näyttely tarjoaa poikamaista huvitteluaKimmo Ojaniemen näyttely U.N.I.A. on poikamaista huvittelua: yhdistelmä mekaanisia härveleitä ja alastomien naisten kuvia. Vaikka tämä onkin ensimmäinen mielikuva, näyttely on toki myös naiskatsojalle hauska kaikessa yllätyksellisyydessään ja runsaudessaan.Ojaniemi on monitaitoinen tekijä, hän rakentaa hassuja mutta toimivia laitteita, muotoilee erilaisia materiaaleja ja maalaa tarkkoja realistis-surrealistisia kuvia ihmisistä ja maisemista. Kun kaikkea on kerätty yhteen, näyttely vaikuttaa ensin liiankin täydeltä ja sekavalta. Kiertelyn varrella erilaiset teokset löytävät paikkansa: yhdenlaisiin ehkä kyllästyisi, vuorottelusta syntyy hyvä kokonaisuus. Varsinkaan pelkät maalaukset eivät ehkä jaksaisi kantaa kokonaista näyttelyä, vaikka niiden dramaattinen ympäristön häivytys mustaan toimiikin välillä kiinnostavasti. Kiehtovimpia ovat lopulta mekaaniset teokset 1900 on reliefimäisesti seinälle sijoitettu koneisto, jonka rattaat lähtevät pyörimään nappia painamalla. Vasaran lisäksi koneen osia hakkaa myös kullanvärinen pään siluetti, joka tuo mieleen Leninin. Teollinen vallankumous lyö päätään seinään. K:n pöytää jaksaisi katsoa vaikka kuinka kauan: metalliset niitit tanssivat kilisten satunnaista kuviotaan pöydällä valkoisella liinalla, metallisen maljan vieressä, ilmeisesti magneettikentän päällä. Hypnoa taas ei kestä katsoa, sillä pyörivän raidallisen kiekon edessä alkaa äkkiä huimata. Jotkut teokset pelaavat yllättä-västi yhteen: esimerkiksi Vuoria III -taulun lumihuippuisen näkymän aistii myös viileänä ilmana, kun viereisen Huudon tuuletin hyrähtää päälle. Ojaniemi vaikuttaa olevan niitä mutkattomasti tekemisiinsä suhtautuvia taiteilijoita, joille on tärkeämpää saada tehdä mitä mieleen juolahtaa kuin miettiä "taiteen" määritelmiä. Lopputulos on spontaanisti tekijänsä näköinen ja samalla erilaisten katsojien tulkinnoille avoin, kun tarjolla ei ole virallista selitystä Arja Maunuksela Kuvateksti: Kimmo Ojaniemen teos Gaia, 1998, siporex, akryyli, tammi. << Takaisin leikekirjan otsikohin |
|