|
Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija |
 |
<< Takaisin leikekirjan otsikohin 
UUSI SUOMIAsko Mäkelän arvostelu Uudessa Suomessa 22.8.90 Kimmo Ojaniemen Univercity on inhimillisten koneiden kaupunkiMaailmankaikkeus on juuri sopivan kokoinen aihe turkulaiselle taiteilijalle Kimmo Ojaniemelle. Tieteen havaintojen käyttöä taiteessa on totuttu pitämään konstruktivistien alueena, mutta Ojaniemen näyttelyssä tieteen aiheet yhdistyvät taiteeseen surrealismin hengessä. Ojaniemen näyttely on harvinaisen älyllinen ja hauska koneveistoksien kaupunki.Näyttelyn avainkuvina voi pitää hänen Kilpimaalarin maailmankuvat -sarjaa. Taiteilija on tehnyt ympyrän-muotoon perustuvia piirustuksia jo satakunta kappaletta vuodesta 1987 lähtien. Ajatus sarjasta syntyi, kun Kimmo Ojaniemi näki Norjassa ympyränmuotoisten esihistoriallisten kuvien lähellä lautasantenneja. Ajatuksella oli merkittäviä myöhempiä seurauksia Ojaniemen tuotantoon. Ympyränmuoto liittyy oleellisesti lähes kaikkiin hänen teoksiinsa. Inhimillisiä koneveistoksiaKimmo Ojaniemi tunnetaan kone-veistoksistaan, jotka katsoja saa napista painaen iskemään vasaraa, ääntelemään, tai hamuamaan konekäsilläan jotakin, mitä ne eivät koskaan saavuta. Kimmo Ojaniemen kone-veistokset vaikuttavat inhimillisiltä. Ne näyttävät voivan ryhtyä kävelemään ja nyökkäilemään katsojalle ystävällsesti itsekseenkin.Eräässä teoksessa näytetään niiden kaupunki. Univercity. Koneet saavat liikkeensä kiertoliikkeen tuottavasta moottorista, jonka ympyrämuotoinen liike muutetaan tarvittaessa edestakaiseksi tai sattumanvaraiseksi. Ympyrä liittyy keskeisesti ihmisen sivistykseen. Aristoteles uskoi mystisistä syistä, että ympyräliike on liikkeistä täydellisin. Ympyräliikkeestä tuli mekaanisen koneen tunnus. Valssi oli ensimmäinen koneen liikkeitä jäljittelevä tanssi, joka irrottaa ihmisen ryhmätanssista kahden ihmisen vapaaseen tanssiin. Samalla valssi erottaa symbolisesti ihmisen tuotannon historian maataloudesta koneen aika-kauteen. Steven Spielberg kuvaa tätä eroa mainiosti elokuvassaan Avaruusseikkailu 2001. Siinä hän kuvaa ihmisen kehityksen käännekohtaa leikkaamalla kuvan mekaanisen välineen keksivästä apinasta avaruusaikaan käyttäen valssia avaruusaluksen pyörimisen taustamusiikkina. ' Ojaniemen yliopistoKimmo Ojaniemen näyttelyn teema liittyy oleellisesti tekniikan ajan keksintöihin. Hän saa päähänpistonsa teoksiksi lukemalla fysiikkaa ja tähtitiedettä. Tästä kertovat myös teosten nimet: Doppler effect 150 vuotta, on kunnianosoitus tiedemiehelle, joka keksi liikkeen aiheuttaman suhteellisen muutoksen aallonpituudessa, Big Bang on kannanotto teoriaan maailmankaikkeuden synnystä, Spinit kuvaa aaltohiukkasdualisuuden teoriaa, jonka mukaan valo, painovoima ja kaikki muukin maailmankaikkeudessa voidaan kuvata hiukkasina, jotka käyttäytyvät ikäänkuin maailmankaikkeuden pienimpinä hyrrinä.Ojaniemi käyttää teoksissaan taitavasti magneettikenttiä. Lasin alla liikkuvat oliot näyttävät elävän omaa elämäänsä. Elottomaksi tunnistettavat kappaleet kieppuvat ja liikkuvat selittämättömältä vaikuttavalla tavalla. Niin kuin tieteen ongelmat laboratoriolaatikoissa yleensäkin. La Vie, elämä -teoksessa kaksi palasta tanssivat kiertonopeuttaan muuttelevan Vivaldin vuodenaikojen levymusiikin säestyksellä. Anti-Geessä lankaan ripustettu sideharsoon kääritty aineenkappale kurottelee vinosti, kaikkia paino-voiman lakeja uhmaten, kohti mustan aukon sisuksia. * Kimmo Ojaniemen teoksiin liittyy kiehtovalla tavalla ihmisen sivistys ja kulttuuri. Hänen vehkeistään on kaukana epätoivoinen mekaanisen koneen aikakausi. Ojaniemen suuren aiheen, Universe - University, maailmankaikkeus - yliopisto, voi käsittää maailmankaikkeutta tutkivana oliona. Ojaniemen Yliopiston pääaine löytyy taiteen ja tieteen välisen alueen tutkimuksesta. Taiteen todellisuus poikkeaa tunnetusti tieteellisestä todellisuudesta. Taiteen todellisuudessa myös mahdoton ja epätodennäköinen ovat tosia tapahtumia. Matkalaiset kaikkeudessaErään tietokonefriikkien esittämän ajatuksen mukaan ihminen on vain eräs solun kehitysvaihe sen etsiessä itselleen mekaanisesti kestävämpää olomuotoa. Nyt olemme vaiheessa, jossa kone vielä tarvitsee ihmistä tarkkailemaan sen toimintavarmuutta. Pian ei ehkä ole kaukana vii-meinen vaihe. Silloin ihminen muuttuu tarpeettomaksi kehittyneeksi tietosiruksi kasva-neen solun elämän kannalta. Se hylkää vähitellen ihmisen jatkaakseen matkaansa. maailmankaikkeudessa.Asko Mäkelä Uudessa Suomessa 22.8.90 Kimmo Ojaniemen veistoksia ja piirustuksia Galerie Kaj Forsblomissa 2.9 saakka << Takaisin leikekirjan otsikohin |
|