[an error occurred while processing this directive]
<< Takaisin leikekirjan otsikohin
Johan Strömin kirjoitus REUNIA - näyttelystä Helsingborgs Dagbladissa 8.11.2000
Muntra mobiler
konstKimmo Ojaniemi
Första Galleriet t o m 11 november
Kimmo Ojaniemi ställer ut på Första galleriet och rycker ut som en sentida men högst vital dadaist. Som vetenskapsmannen i tornrummet: med alla sina experiment förefaller han galen men han tycks också besitta en djupare sanning. Det finns onekligen något mystiskt över denne konstnär, någon allvarligt under ytan av humoristiska och lekfulla uttryck.
Ojaniemi är både bildkonstnär och skulptör. I det senare värvet är det kanske lämpligare att betrakta hans verk som estetisk ingenjörskonst. Han framställer maskiner, mobiler i Leonardos uppfinningsrika anda. Även om inget väsentligt alstras av hans maskiner bär de på ett konstnärligt uttryck som påminner om mycket i konsthistorien. Detsamma gäller hans måleri, som även det rymmer ett drag av mystik och outtalade avsikter. Hans oljemålningar på trä hämtar inspiration från 1600-talets teknik medan motiven ligger närmare en surrealistisk föreställningsvärld och då främst Max Ernsts.
Det är den otyglade munterheten som först fångar min uppmärksamhet. Kanske kan jag urskilja en stillsam satir över 1900-talets tekniska landvinningar, kanske en hyllning. I detta avseende kan han tyckas lika ambivalent som Ferdinand Legér.
På plats finns också en mekanisk variant av Giordano Brunos arm. Senast Bruno i egen hög person lyfte armen i en gest av insikt och förtydligande bidrog det till hans död på torget i Florens. Och kanske är det i denna tradition vi ska betrakta Ojaniemi, som en hejdlös sanningssägare, som en renässansmänniska i kamp mot ortodoxi och förlegade föreställningar.
En problemställning bland åtskilliga, som nämns i samband med Marcel Duchamps "Flasktorkaren" är att hans ready-made vid sidan av den tankemässiga innovationen även ägde rent klassiskt estetiska egenskaper. Detsamma kan sägas om de verk som nu visas på Första galleriet.
Även om Kimmo Ojaniemi tänjer på gränser, förbryllar och underhåller besitter hans arbeten tydliga drag av klassiskt och konstnärligt skönhetsideal. Denna försoning gör det naturligtvis inte svårare att uppskatta hans dråpliga utspel på galleriet i Norra hamnen.
Johan Ström
Bildtext: Giordano Brunos gest, mobil skulptur på Första Galleriet i Helsingborg.
HELSINGBORGS DAGBLAD
Sama Kimmo Ojaniemen kääntämänä:
Första Gallerietissa töitään esittelevä Kimmo Ojaniemi osoittautuu myöhäiseksi mutta hyvin vitaaliseksi dadaistiksi. Hän on vähän kuin hullu tiedemies tornihuoneessaan kaikkine kokeineen mutta näyttää siltä, että hänellä on hallussaan myös syvempi totuus. Tässä taiteilijassa on kieltämättä jotain mystistä, jotakin vakavaa humoristisen ja leikillisen pinnan alla.
Ojaniemi on sekä kuvantekijä, että veistäjä. Viimeksi mainitun osalta hänen töitään lienee sopivinta kutsua esteettiseksi insinööritaiteeksi. Hän luo koneita, mobiileja Leonardon kekseliäässä hengessä.
Vaikka hänen koneensa eivät erityisesti tuota mitään, johdattaa niiden taiteellinen ilmaisu ajatukset taidehistoriaan.. Sama koskee hänen maalauksiaan, jotka myös tuntuvat sisältävän mystisiä ja ääneen lausumattomia tarkoituksia. Hänen puulle maalatut öljymaalauksensa hakevat inspiraationsa 1600-luvun tekniikasta samalla kun aiheet ovat lähempänä surrealistista, ennen muuta Max Ernstin kuvitusmaailmaa.
Hulvaton hilpeys on ensimmäinen asia, joka vangitsee huomioni. Olen ehkä huomaavinani hiljaista, 1900-luvun saavutuksiin kohdistuvaa satiiria, ehkä kunnioitusta. Tästä näkökulmasta hän vaikuttaa yhtä ambivalentilta kuin Ferdinand Leger.
Esillä on myös mekaaninen versio Giordano Brunon käsivarresta. Viimeksi kun Bruno omassa korkeassa persoonassaan nosti kätensä, ymmärryksen ja selväjärkisyyden eleeseen, johti se hänen teloitukseensa Roomalaisella torilla. Tätä taustaa vasten voinemme ehkä tarkastella Ojaniemeä herkeämättömänä totuudenpuhujana, renesanssi -ihmisenä kamppailussa ortodoksisuutta ja olemassa olevia käsityksiä vastaan.
Vaikka Ojaniemi kolkuttelee rajoja, hämmentää ja viihdyttää sisältää hänen työnsä selviä piirteitä taiteen klassisista kauneusihanteista.
Tämä ei tietenkään tee vaikeammaksi arvostaa hänen lystikästä esittelyään galleriassa Pohjoissatamassa.
Johan Ström
<< Takaisin leikekirjan otsikohin
[an error occurred while processing this directive]