|
Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija |
 |
<< Takaisin leikekirjan otsikohin HELSINGIN SANOMAT
Anne Rouhiaisen kirjoitus Suomi muotoilee 75-57-eeliotoum imous -näyttelystä Helsingin Sanomissa 1992(i. Luettava kieli poskessa; ii. Ilmeisesti Rouhiaisen ensimmäinen kritiikki Hesarissa; Scannaajan huomautuksia)Todella huonoa on vaikea löytääVertti Teräsvuoren ja avustajien kuvissa puretaan kauhun ja roskan ikoneja. Ongelmallista on vain se, että Teräsvuori näin tehdessään siistii kaiken pikkusievään muotoon; vakoojat, humanoidit, hirviöt,, kannibaalit, lepakot ja vampyyrit on eräänlaisen askartelun hengessä litistetty kehyksiin kuin kuivatut kasvit kansioon.Kyseessä olevan materiaalin lumo ja visuaalinen voima perustu- vat kuitenkin siihen, että se on selvästi huonoa. Mitä huonompaa sen parempi. Teräsvuoren kovat eivät ole hyviä eivätkä huonoja; siis ollakseen todella "hyviä" niiden täytyisi olla tarpeeksi huono- ja. Hiukan ihmettelen, että sellainen huonon maun auktoriteetti kuin Nalle Virolainen on mennyt niin paljon kehumaan -firman (Steel Mountain Pictures) tuotok- sia Hippolyte-gallerian PR-lehti- sessä. Mukana on varmasti ollut enemmän esitteessä mainittua "lämminhenkisyyttä" nimen- omaan Virolaisen puolelta ellei sitten lue viimeistä kommenttia "säkillinen kaurapuuroa" kriittisenä huomautuksena. Toisaalta nuoret tekijät ovat nähneet huomattavasti vaivaa. Mitä kaikkea tästä tulevaisuudessa vielä seuraakaan? Lisäksi ku- vissa lienee paljon merkityksiä, jotka aukeavat ainoastaan alan harrastajille. Onhan tämä alue kulttuuristamme melkoinen sisärengas. Lopuksi täytyy kuitenkin tun- nustaa, että muumio, Joka lepää- haudassa virkistävä kurkkunaa- mio kasvoillaan on todella huono idea. Postmoderni KekkonenSuomi muotoilee 75—57 eeliotoum imous -näyttelyssä näytetään nimensä mukaisesti asian kääntöpuoli - kansallisen juhlavuoden merkeissä. Asialla on mm. Turun Titanik-galleriassa vaikuttanut ryhmä Anna-Maija Aarras, Manno Kalliomäki, Hilkka Könönen, Kimmo Ojaniemi ja Ann Sundholm.Väitetään, että muotoilumme elää tällä hetkellä kriisissä. Roska ja kitsch elävät kuitenkin hyvin ja inspiroivat taiteilijoitamme yhä uusiin ponnistuksiin. Joukosta erityisesti Aarras ja Sundholm ovat aikaisemminkin hienosti kunnostautuneet tehdessään "huonosta" rojusta "hyvää" tai- detta. Yksi upeimpia yksityiskohtia näyttelyssä on Kimmo Ojaniemen pieni maalaus 1958, jossa Urho Kekkonen ja Nikita Hrutshev loistavasti valaisevine kalloineen näyttävät aivan siltä, mitä kukaan ei vielä silloin tajunnut, mutta mikä nyttemmin on mitä ilmeisintä - ei humanisteilta vaan humanoideilta. Tulee mieleen Kekkosen eräältä kirjailijalta lainaama kuuluisa huomautus: "Niin on, jos siltä näyttää." Tässä valossa - se tuntuu aivan postmodernilta. Naisille henkilökohtainen on tunnetusti aina ollut poliittista. -Tässä näyttelyssä he setvivät ajan ja muistojen kulumista räsyjen ja muiden pehmeiden materiaalien sekä astioiden ja valokuvien kautta, miehet taas rakentavat kitschistä pystejä ja alttareita tai tekevät repaleistakin ohjelmallisia tauluja. Kummatkin ovat yhtä huonoja. Hyvä tarkoitus peittää huononMuu ry:ri alakerrassa toimiva Vapauden Aukio on aiemmin ollut hiukan epämääräisessä maineessa, koska siellä on ollut run- saasti huonoja taidenäyttelyltä. Tämä ei - vahinko vain - ole suinkaan ollut tarkoitus, koska tekijöiden päämäärät ovat yleen sä olleet mitä ilmeisimmin hyvät. Nyt galleriaa on remontoitu ja siellä paraikaa vieraileva Henrietta Lehtonen on tunnustettu hyväksi .taiteilijaksi. Tällä kertaa Lehtonen peittää kävijänsä upeaan vihreään energiasuihkuun. Lehtonen on lisäksi rohkea esteetikko. Jos ei esimerkiksi pidä kirjoista, mutta pitää taiteesta, voi puutteen kompensoida hankkimalla Henrietta Lehtosen suunnittelemia kirjoja lasisine tukineen.Jotain huonoa hänkin on onneksi saanut vielä aikaan. Ainakin ostajan kannalta on huono idea tehdä samasta aiheesta viisi samannäköistä maalausta, ainoastaan valaistus niiden ympärillä vaihtelee. Sinänsä tietysti nerokasta tehdä installaatio, jonka voi tarpeen vaatiessa purkaa osiksi: installaation yksi osa eli taulu ja valaisin maksaa 5 000 markkaa. Todella hyvä taiteilija olisi päässyt vähemmällä rahastamalla yhdestä viisinkertaisen summan. Anne Rouhiainen<< Takaisin leikekirjan otsikohin |
|