|
Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija |
 |
<< Takaisin leikekirjan otsikohin Lars Saaren Taivaan merkit -näyttelystä kirjoittama arvostelu Turun Sanomissa 1.12.2016. Näyttely: Seestynyt anarkistiKimmo Ojaniemen teokset kohoavat korkeuksiin Taidekappelissa.Turun Sanomat 4.12.2016 0:00 1Kimmo Ojaniemi: Taivaan merkit.Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli 31.12. asti.Matti Sanaksenahon suunnittelema Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli muistuttaa ulkoa nurin pyörähtänyttä laivaa. ”Kuparikylkiseksi kalaksi” luonnehditun rakennuksen ulkopinnan tummaksi patinoitunut metalli vaihtuu sisätiloissa lämpimäksi puuksi. Kantavat liimapuupalkit muodostavat sisätilassa voimakkaan vertikaalisen liikeaiheen, jolle horisontaalista vastavoimaa tarjoaa kapean tilan itäpäädyn ikkunoista lankeava sivuvalo. Kappelin arkkitehtuurin kaikki retoriset keinot on valjastettu konnotoimaan sakraalia. Ekumeenisuuden aatetta propagoivaa rakennusta käytetään myös taidenäyttelytilana. Sellaisena se on haasteellinen. Seinätasot ovat vinoja eikä valoa saa suunnattua seinälle ripustettuihin teoksiin. Parhaiten tilaan istuu kuvanveisto. Aiemmin kineettisten, yllättäviä liikkeitä tehneiden ”meccano-veistosten” rakentajan Kimmo Ojaniemen (s. 1957) nykyinen ilmaisu sopii taidekappeliin oivallisesti. Taiteilija rakentaa kohti korkeuksia kurottavia katedraaleja ja torneja kevyistä puusäletikuista. Erityisen hyvin tilaan istuu lähes kuusi metriä korkea Pilari (2016), jonka idea on tiettävästi saanut alkunsa Kölnin tuomiokirkon goottilaisista rakenteista. 1990-luvulla Ojaniemen näyttelyissä surisi, kitisi ja helisi. Kipsiveistokset huohottivat, ”kvantiittorit” laskivat ja kuutiomaiset peltilaatikot kerjäsivät kolikoita katsojan aktivoimien liiketunnistimien käynnistäessä niiden sähkömoottorit. Ojaniemen veistosten ironinen, duchampilaisittain huojuva fysiikka näyttäytyi uusrealismin ja Ismo Kajanderin kriittisen uusdadan jatkumolta. Puu korvasi galvanoidun pellin alun perin taidemaalariksi Turun piirustuskoulusta vuonna 1987 valmistuneen veistäjän ykkösmateriaalina vuoden 2006 paikkeilla. Kineettisyys on poistunut, mutta poikamainen askartelun ja mallien rakentamisen tarve on pysynyt ennallaan. Ojaniemen teokset ovat tällä hetkellä tyypillisesti keveistä balsasäleistä rakennettuja staattisia objekteja. Muotokieli ja detaljointi viittaavat goottilaiseen katedraaliarkkitehtuuriin. Dadaistisen asenteen on korvannut tunnelma, joka vähintään lähestyy sakraalia. Onko anarkisti nyt seestynyt? Ojaniemi on tuonut näytteille myös maisemavalokuvia. Misticism-sarja hyödyntää usvan ja sumun maisemaa pelkistäviä ominaisuuksia. Puun lehvästön läpi siilautuvan auringonvalon estetiikan Ojaniemi kokee tavalla, joka muistuttaa elokuvaohjaaja Terrence Malickin runollisia vastavalotutkielmia elokuvissa The Thin Red Line (1998) ja The Tree of Light (2011). Luontokokemuksen kauneus ja intensiteetti saavat jopa uskonnolliseen kokemukseen vertautuvia piirteitä. Keskeinen elementti on valo, sekä konkreettisena näkymänä että metaforisena ulottuvuutena. Ja valoa on runsaasti myös pimeässä, kuten kuva öisestä tähtitaivaasta todistaa. Lars Saari 
<< Takaisin leikekirjan otsikohin |
|