Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija

Teokset Näyttelyt Julkiset teokset Valokuvaus Logoja yms. Curriculum Vitae suomeksi Leikekirja Yhteystiedot Virtuaaligalleria (1997)
Work Exhibitions Public Work Photography Logos etc. Curriculum Vitae in English Contacts Virtual Gallery (1997)





<< Takaisin leikekirjan otsikohin



TURUN SANOMAT

Seppo Metson arvostelu Turun Sanomissa 2.10.1985

Pahalle päin naamaa

Kimmo Ojaniemen näyttely Taidehuone Joe'sissa Turussa 13.10. saakka.

Nuori turkulaistaiteilija Kimmo Ojaniemi ripusti maanantaina näyttelynsä Joe'siin: neljä kookasta maalausta ja kolme esinetyötä.

- Alunperin näyttelyn idea oli rajumpi. Esineteokset syntyivät tätä näyttelyä varten. Maalaukset ovat varhaisempaa tuotantoa. Turun piirustuskoulua lopetteleva Ojaniemi on osallistunut näyttelyihin vuodesta 1973 lähtien, kesällä mm. Hangossa

Ojaniemi kertoo, että näyttely syntyi aggressiosta. Eli tarkemmin ottaen sen omakohtaisesta kokemisesta.

Minä pelkään ihmistä niin saatanasti, on näyttelyn varsi-nainen teema. Tekijä kyselee, mikä muuttaa ihmiset, yliopistot, grynderit, taiteen, galleriat aggression välineiksi. Hän tunnustaa vihaavansa väkivaltaa.

Meneekö sanoma perille.
-Taidetta on katsottava avoimin silmin, ilman ennakko-asenteita ja opettajakriteereitä. Sekin on ok, jos vaikutus on negatiivinen, hän sanoo,

Esimerkki negatiivisesta vaikutuksesta on viime kesältä, jolloin Ojaniemi oli mukana Hangon rantanäyttelyssä. Hänen työnsä Värituuli korjattiin pois uimarannalta, koska sitä ei pidetty taiteena - olkoonkin, että kaupunginisät olivat antaneet luvan teoksen pystyttämiseen.

Liikekannalla

Ojaniemen näyttelyssä on ihonpunainen ompelukone, jonka saa käyntiin polkimella. Työ on nimeltään Jotain uutta kotirintamalta. Tekijä yhdistää sen ajatukseen, että liikekannallepanon yhteydessä kaikki valjastetaan saman aggression välikappaleiksi. Tikkiä naputtava kone jo sinälläänkin assosioituu väkivaltaan. Toinen teos, Upseerin matkatavarat, jossa hempeiden verhojen lomassa kiiltelee paljas peppu, on ensi katsomalta ironinen. Mutta entä se upseerin matkalaukkuun joutunut sininen letku? Onko se kaasunaamarin osa, palanen ihmisen suolta vai...

Ojaniemen maalausten tietoisesti vääristellyt, väreissäänkin ristiriitaisia tunteita herättävät figuurit tukevat näyttelyn tee-maa. Miehisyys yhdistyy robotinomaiseen ohjattavuuteen ja käskyjen noudattamiseen, falloksen ja aseen analogia toimii. Nainen on puolestaan irvokas mikkihiirikasvoinen "kevyt kenttälaser", saman koneiston osaksi integroitu hänkin.

Näyttely huipentuu maalauksessa Day after generation looking for food. (Seuraavan päivän sukupolvi etsii ruokaa). Siinä ruumiskasasta nouseva ihminen on . pudottanut sivistyksen ja sosiaalisuuden ohuen vaipan harteiltaan ja paljastaa todelliset sudenkasvonsa.

Ojaniemen tapa käsitellä väkivaltaa ja aggressiota^ ei ole pelkkää angstista vääntelehmistä vaan sillä on selvä osoite: vilpitön huoli tulevaisuudesta. Alunperin kenties sattumalta syntyneestä kasvaa satuttavaa.

SEPPO METSO



<< Takaisin leikekirjan otsikohin




-




© Kimmo Ojaniemi
Tietokoneeni toimii tuulivoimalla.


• polttavakysymys.fi
• ilmasto.org
• greenpeace.org
• vaihdavirtaa.net
• tuulivoimayhdistys.fi
Pääsivu | Teokset | Näyttelyt | Julkiset teokset | Muuta | Ansioluettelo | Leikekirja |
Home | Work | Exhibitions | Public work | Misc. | CV |
© Kimmo Ojaniemi


Sivun alkuun

Latest update:Sunday, 25-Nov-2007 12:34:56 GMT