|
<< Takaisin leikekirjan otsikohin
HELSINGIN SANOMAT
Arja
Maunukselan arvostelu
Helsingin Sanomissa 2.10.1999:
Hassujen härveleiden runsaudensarvi
Monitaitoisen Kimmo Ojaniemen
näyttely tarjoaa poikamaista huvittelua
Kimmo Ojaniemen näyttely
U.N.I.A. on poikamaista huvittelua: yhdistelmä mekaanisia härveleitä
ja alastomien naisten kuvia. Vaikka tämä onkin ensimmäinen
mielikuva, näyttely on toki myös naiskatsojalle hauska kaikessa
yllätyksellisyydessään ja runsaudessaan.
Ojaniemi on monitaitoinen tekijä,
hän rakentaa hassuja mutta toimivia laitteita, muotoilee erilaisia
materiaaleja ja maalaa tarkkoja realistis-surrealistisia kuvia ihmisistä
ja maisemista.
Kun kaikkea on kerätty
yhteen, näyttely vaikuttaa ensin liiankin täydeltä ja sekavalta.
Kiertelyn varrella erilaiset teokset löytävät paikkansa:
yhdenlaisiin ehkä kyllästyisi, vuorottelusta syntyy hyvä
kokonaisuus.
Varsinkaan pelkät maalaukset
eivät ehkä jaksaisi kantaa kokonaista näyttelyä, vaikka
niiden dramaattinen ympäristön häivytys mustaan toimiikin
välillä kiinnostavasti.
Kiehtovimpia ovat lopulta mekaaniset
teokset 1900 on reliefimäisesti seinälle sijoitettu koneisto,
jonka rattaat lähtevät pyörimään nappia painamalla.
Vasaran lisäksi koneen osia hakkaa myös kullanvärinen pään
siluetti, joka tuo mieleen Leninin. Teollinen vallankumous lyö päätään
seinään.
K:n pöytää jaksaisi
katsoa vaikka kuinka kauan: metalliset niitit tanssivat kilisten satunnaista
kuviotaan pöydällä valkoisella liinalla, metallisen maljan
vieressä, ilmeisesti magneettikentän päällä. Hypnoa
taas ei kestä katsoa, sillä pyörivän raidallisen kiekon
edessä alkaa äkkiä huimata.
Jotkut teokset pelaavat yllättä-västi
yhteen: esimerkiksi Vuoria III -taulun lumihuippuisen näkymän
aistii myös viileänä ilmana, kun viereisen Huudon tuuletin
hyrähtää päälle.
Ojaniemi vaikuttaa olevan niitä
mutkattomasti tekemisiinsä suhtautuvia taiteilijoita, joille on tärkeämpää
saada tehdä mitä mieleen juolahtaa kuin miettiä "taiteen"
määritelmiä.
Lopputulos on spontaanisti
tekijänsä näköinen ja samalla erilaisten katsojien
tulkinnoille avoin, kun tarjolla ei ole virallista selitystä
Arja Maunuksela
Kuvateksti:
Kimmo Ojaniemen teos Gaia,
1998, siporex, akryyli, tammi.
<< Takaisin leikekirjan otsikohin
| |
