Kimmo Ojaniemi
Visual Artist • Kuvataiteilija

Teokset Näyttelyt Julkiset teokset Valokuvaus Logoja yms. Curriculum Vitae suomeksi Leikekirja Yhteystiedot Virtuaaligalleria (1997)
Work Exhibitions Public Work Photography Logos etc. Curriculum Vitae in English Contacts Virtual Gallery (1997)





<< Takaisin leikekirjan otsikohin

Kimmo Ojaniemen kirjoitus Turun taideakatemian tammikuussa 1999 ilmestyneessä Köysi-lehdessä (No 2/98).


Tabut taide- ja henkilöglobaalissa eetoksessa

Pidän suorasta puheesta kunhan ei mennä liian pitkälle, siksi tässäkin kirjoituksessa käytän paljon vertauskuvia.

Tabu on esine tai asia johon ei saa koskea. Tabuilla on erilaisia asteita. Jokainen esine ja asia on tavalla tai toisella tabutettu. Melkein kaikki maapallolla on tabutettu omistusoikeudella, melkein jokainen asia on tabu jollekulle. Jopa ihmisen ajatukset ovat tabuja, ne ovat jokaisen omia. Joidenkin mielestä ihmisten ajatukset eivät ole tabuja vaan niihin saa vaikuttaa ja jotkut ajatukset saa jopa tehdä tabuiksi. Eräs laajalle levinnyt instituutio esimerkiksi kieltää himoitsemasta toisen omaa. Toisaalta himojaan useimmat ihmiset haluavat pitää henkilökohtaisina tabuina. Jotkut himoitsevat kenkiä, tällaisia ihmisiä kutsutaan kenkä-fetisisteiksi. Sanotaan, että maailmassa on paljon kenkä-fetisistejä mutta siitä ei paljon puhuta, ei edes niin paljon, että yleisessä tiedossa olisi, kuinka he toteuttavat himoaan. Tyydyttääkö heitä pelkkä kenkien omistaminen ja sen manifestointi, ovatko he mahdollisesti sillä tavalla fyysisesti poikkeavia, että heidän genitaalinsa sijaitsevat varpaissa vai menevätkö he yksinkertaisesti kenkien kanssa sänkyyn? Rakasteleeko joku kuraisia saappaita likaisten lakanoiden välissä. On myös jalka-fetisistejä, voi onnettomia, mutta hekin voisivat murtautua esiin ja kertoa itsestään ja tavoistaan, murtaa tabuja ja tehdä maailma avoimemmaksi. Tabut ovat tulppia edistyksen sanonko missä.

Edelliseen lauseeseen yritin kirjoittaa tulppien sijaintipaikkaa, mutta en kyennyt. Tässä ilmeisesti tulee esiin henkilökohtainen opittuun, kielellisfyysiseen traditioon perustuva tabuni.

Kielletyt asiat kuuluvat jokaiseen päivään. Jokaisen kohdatun kanssa on muistettava hänen tabunsa ja se asia, jota en itse salli juuri hänen ottavan esiin. En voi sietää sitä, että Paavo puhuu siitä kun jäin kiinni rysän päältä ilman kalan kalaa sillä luulen tietäväni, että Paavo luulee, että on salaisuus, että en koskaan saa kaloja, Pentillä taas on itsellään huono kalaonni ja hänen kanssaan puhun asiasta avoimesti.

Pentti on espoolaismies, jonka tapasin vuosi sitten työasioissa Helsingissä. Hän oli totinen ja kyynisyys paistoi hänessä lättyjään. Kun työasiat oli hoidettu hän sanoi menevänsä läheiseen pubiin ja kysyi minua seuraksi. Hän joi vahvaa olutta vauhdilla ja humaltui sen mukaan. Hän kertoi eronneensa juuri ja olevansa alamaissa ja siksi käyvänsä vain näissä homobaareissa koska ei sietänyt naisia toistaiseksi silmissään. Puolen yön tienoossa melkoisessa humalassa hän kertoi minulle kolmiodraamastaan.

Muutamia kuukausia sitten hänen ovikellonsa oli soinut. Oven takana oli talkkari, joka piti jotakin selkänsä takana. - On varmaan jotain arvokasta hukassa, talkkari sanoi Pentti arveli lompakon taas jääneen auton katolle mutta ihmetteli äijän ilmettä. - Löytyi saunan pukuhuoneesta, viikonloppuna varmaan jäänyt ja kun noita saunojia on parikymmentä niin piti oikein ruveta kyselemään, että kenen tää kamera on, jatkoi talkkari ja veti esiin Pentin Yashica-taskukameran selkänsä takaa.

Perkele, Pentti kirosi mielessään. Hän tiuskasi koppavasti, ettei tuntenut kameraa ja, että hänellä on helvetinmoinen kiire ja läimäsi oven kiinni. Menköön vanha kameranromu. Samassa hän tajusi, että kamerassa on filmi. Hän avasi nopeasti oven uudelleen. Äijä virnisteli yhä käytävässä. - Näyttäkääs sitä vielä, Pentti sanoi. - He he nih, täsä. Ei se voi olla ku teidän. Mä jouduin vähän tutkimaan. Kävin kyselemässä, kaikilta, että kenen kamera, muttei kukaan tuntenu, eikä sittenkää ku mää kehitin nää filmit. Naamahan näissä ei näy. Jormalainen B-rapusta sitte viimein sano, että se on teitin rouva, se tunnisti sen tosta kolmiosta. Sano ettei saa sanoo kuka tunnisti, fiksu mies tää insinööri Jormalainen, se on sukulaismies tavallaan. Tää filmin kehitys muuten makso kaheksan kymppiä, kuitti on... Pentti sulki oven ja muutti seuraavana päivänä Tikkurilan puolelle.

Pentin entisen vaimon oikeassa pakarassa on kuuden pikku luomen muodostama suorakulmainen kolmio. Nykyään Pentin kanssa ei pidä puhua luomista, ei edes silmäluomista, luomisestakin on puhuttava kiertoilmauksin ja näin muodoin luovuus ja kristinusko kaikkineen ovat vaikeita aiheita.

Optimaalinen ystävyys on täysin tabuton, sellaista ei kuitenkaan ole olemassa. Minkälainen on suhteesi omaan itseesi, voitko rauhallisin mielin ajatella kaikkea tekemääsi vai haluatko painaa mieleen pulpahtavia töppäyksiä ja syntejä takaisin mielen x-failsseihin?

Henkilökohtaiset tabut ovat ympäristönsä tuottamia. Jokainen lausuttu ja lausumaton sana vaikuttaa kuulijan mieleen. Nuorten typeryys selittyy sillä, että he eivät vielä tunne jo valmiiksi, heitäkin varten kudottua tabuverkkoa. Typeryyttään nuoret ovatkin omiaan rikkomaan tabuja kuten esimerkiksi yleisöpuhelimia ja sähkötolppien posliinieristimiä.

Nykytaidekin ammentaa suuren osan voimastaan juuri tabuista ja niiden rikkomisesta. Parhaiten menestyvät ne , joilla on malttia rikkoa yksi, seuraavana rikkomislistalla oleva tabu kerrallaan. Taiteilijat, jotka yrittävät räjäyttää pankin joutuvat linnaan mutta ne, jotka uskaltautuvat näyttämään sanonko minkä tai sen ja tekemään sitä tappamansa eläimen päällä joutuvat jälkeenpäin osoittamaan olevansa asiallisia mutta filosofisia ja oikeastaan älykkäitä vaikka puhuvatkin hartaasti ja katkonaisesti siitä.

Taiteilijan työn henkinen puoli on niin vahvasti painottunut asennelukkojen, tabujen ja muiden tukosten purkamiseen, että mahtaako muusta oikeastaan olla kysymyskään. Jokaisen teoksen täytyy sisäisestä pakosta murtaa edellisen tuottama konventio. Samanlainen on huijausta. Totuus löytyy tuolta jostakin, jokaisesta hetkestä ja seuraava sen takaa seuraavassa metri per sekunnissa tältä ainoalta janaltamme.

Jokainen teos, jokainen opettaja ja taiteilija asettaa oman esteensä taiteilijan tielle. Murra este, murra sen asettaja, paketoi, terminoi ja lähetä historian avaruuteen. Taivaallisen nautinnon saat kun yksin ateljeessa tuhoat entisen, inkarnoit uutta, syljet vaatteet hiessä sähköistä auraa materiaksi, esim. öljyväreillä, joita yhä saa Ruotsista halvemmalla.

Kauan aikaa sitten taidekouluissa painotettiin erityisesti yksityiskohtien tarkkuutta, vaadittiin koko kuva-alan viimeistelyä ja pyrkimyksenä oli lähinnä täydellisyys. Tämähän oli omiaan kapinaan varsinkin kun yhteiskunta ja sen taloussuhteet alkoivat muuttua niin, ettei taiteilijoilla ollut enään mahdollisuuksia viikko- tai kuukausikaupalla tehdä yhtä tuotetta. Turhamaisuuttaan tai rahanpuutteesta ilman silmälaseja maalanneet hajataittoinen Cezanne ja likinäköinen Monet sekä seinähullu Van Gogh saivat kollegansa ja taidekauppiaat ymmärtämään, että tässä on taidealan leipäpuu. Kansalle on syötettävä tieto, että taide on murroksessa ja, että tämä on kehitystä. Tällaisia tauluja maalataan päivässä tai parissa, tuotanto moninkertaistuu ja näin voidaan ottaa rahat pois industrialismin myötä syntyneeltä, yhä laajenevalta, hyvinvoivalta keskiluokalta.

Vuosisadan vaihteen pioneerimodernistit saivat aikaan sen, että 1980-luvun alkupuolella mallille ei taidekoulussa saanut piirtää kasvoja, eikä oikeastaan sormia ja varpaitakaan. Se oli abstraktin ekspressionismin ja maalikauppiaiden aikaa. Silloin, muutaman vuoden aikana taiteilijamaaleja käytettiin Suomessa enemmän kuin oli käytetty pohjoismaissa sitä ennen koko kuluvalla vuosisadalla. Abstrakti ekspressionismi, joka jälkeenpäin ajatellen on ajatusrakenteenakin kolmen promillen oksennus, oli nuorten taiteilijoiden piirissä niin vallitseva, ettei esim. nuorten näyttelyihin hyväksytty juuri muuta, lukuunottamatta muutamia riittävän sotkuisia, uuden, saksalaisen ekspressionismin piiriin luokiteltavia teoksia. Hassunkurista tässä on se, että valtavirrassa tempoilevat nuoret taiteilijat tunsivat olevansa murtamassa tabuja vaikka he itseasiassa olivat plagioimassa jo hyväksyttyä.

Onneksi abstrakti ja saksalainen ekspressionismi lopetettiin Timo Valjakan ultimaatumilla Helsingin Sanomissa marraskuussa 1980-luvun jälkipuoliskolla.

Minulle abstrakti ekspressionismi tuotti pitkäaikaisen trauman, jonka onnistuin maalauksen alalla murtamaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Vuonna 1995 ostin TML:n kaupasta nipun pieniä näädänkarva- ja nylonsiveltimiä ja maalasin omakuvan, jossa kiinnitin erityisesti huomiota silmien iiriksiin ja kiiltoihin, kulmakarvoihin ja aivan erityisesti sänkikarvoihin. Maalasin jokaisen sänkikarvan erikseen ja huolella. Nautin joka karvasta, kokemus oli vapauttava.

Nyt kapitalistisen realismin aikakaudella vaaditaan mediamenestystä ja punaisia pisteitä. Vihreä piste ei vielä riitä, se ei elätä eikä se tuo yhteiskunnallista hyväksyntää. Ilman punaisia pisteitä olet yksinkertaisesti väärällä alalla ja eksplisiittisesti huijari ja laiska ja pohjasakka. Eikä tämä ole tabu, sen saa ilmaista kuka tahansa putkimiehestä kriitikkoon toreilla ja päivälehdissä. Putkimiehen ja kriitikon yhteiskunnalinen status ja kunnia sen sijaan on suojattu laeilla.

Eräs kriitikon paskiainen muotoili tämän näin: "Jos aiot puuttua kirjoituksiini millään tavalla, haastan sinut oikeuteen yrityksestä häiritä elinkeinotoimintaani". Taidekritiikistä julkisen sanan neuvosto (JSN) puolestaan on todennut, että siinä voidaan hyväksyä tavanomaista kärkevämpi kielenkäyttö, joka taas tarkoittaa, että taiteilijasta voidaan kirjoittaa mitä tahansa ja hänen elinkeinon harjoittamistaan saa häiritä niin paljon kuin toimituspäälliköiden ja päätoimittajien keltaiset etiikat kestävät. Jos nyt kertoisin kenestä puhun, joutuisin oikeuteen ja häviäisin. Kriitikko on tabu, vittumaista.

Taiteilija henkilönä ja yhteiskunnallisena toimijana on lainsuojaton ja tabuton. Tämä kaikki sorto on lähellä rasismia ja vain vähän puuttuu siitä, että alettaisiin järjestää taiteilijametsästystä tai, että taiteilijan saa tavattaessa vangita. Sitten tulevat nuoret kettutytöt, spreijaavat turkkimme ja päästävät meidät vapaiksi luontoon tekemään tuhojamme.

Kimmo Ojaniemi 3.11.1998


<< Takaisin leikekirjan otsikohin




-
TAIKO
taidekauppa verkossa
myy Kimmo Ojaniemen taidetta

• • •

Kimmo Ojaniemi's art is for sale in Online Art Shop TAIKO




© Kimmo Ojaniemi
Tietokoneeni toimii tuulivoimalla.


• polttavakysymys.fi
• ilmasto.org
• greenpeace.org
• vaihdavirtaa.net
• tuulivoimayhdistys.fi
Pääsivu | Teokset | Näyttelyt | Julkiset teokset | Muuta | Ansioluettelo | Leikekirja |
Home | Work | Exhibitions | Public work | Misc. | CV |
© Kimmo Ojaniemi


Sivun alkuun

Latest update:Tuesday, 13-Nov-2007 12:28:38 GMT