|
|
 Kuva, joka on otettu lokakuun alussa 2001
|
 Kuva lauantailta 9. helmikuuta 2002
|
 Kuva otettu elokuun alussa .2004
|
 Tämä
ympäröivän puistoalueen suunnitelma alkoi hahmottua
samoihin aikoihin kuin suunnitelma muistomerkkistä. Tämä
lähes lopullinen versio on marraskuulta 2003
|
 Yksityiskohtaiset suunnitelmat laati suunnittelija Hillevi Ahlroth kaupungin viheralueyksiköstä.
|
 Veistoksen paikka sivulta.
|
 Arkkitehti Ola Laihon ensimmäinen luonnos muistomerkin valaistuksesta.
|
 Kesäkuun
alussa muistomerkin paikalta purettiin nurmikon reunakiveys ja aita,
myös penkit ja muutamia istutuksia siirrettiin jo toisaalle.
Seuraavaksi olivat vuorossa perustuskaivuu ja arkeologiset tutkimukset sen ohesssa
|
Muistomerkin ympäristön suunnittelu
Paikan valinta muistomerkille oli ensimmäinen tehtäväni.
Vasta kun paikka saataisiin selville, suunnittelu voisi alkaa
täysipainoisesti. Muutamia vuosia aiemmin valmistunut,
luonnonkivimuurilla rajattu autoparkkikarsina rajoitti aika tavalla
paikan valintaa, mutta toisaalta teki sen helpoksi. Puiston
hiekkaalueessa oli pyöreäkulmainen syvennys Veritaksen
pääsisisäänkäynnin kohdassa. Paikka oli
siinä kuin odottamassa patsasta keskelleen. Valittu paikka on
nykyään tiedossa olevan luostarialueen reunamilla.
Samoihin aikoihin kuin muistomerkin muoto ja rakenne alkoi
hahmottua vuoden 2002 alkupuoliskolla, alkoi hahmottua myös
ympäröivän puistoalueen luonne. Nurmi ja istutusalueen
reunusta tuli rajata uudella tavalla niin, että se noudattelisi
veistosjalustan muotoa ja veistoksen ympärille muodostuidi
käytävä.
Tein ensimmäiset suurin piirtein mittakaavaa noudattavat
piirustukset alueesta kesällä 2002. Vuonna 2003 esittelin
asiaa ympäristö- ja kaavoitusviraston suunnitteluosaston
suunnittelija-hortonomi Hillevi Ahlrothille ja koko projektin ajan
mukana olleelle maisema-arkkitehti Ritva Nummioralle. Laadimme
yhdessä lopullisen suunnitelman, jonka Hillevi siirsi teknisiksi
piirustuksiksi, jotkaa sivumennen sanoen ovat
sinälläänkin taideteoksia.
Mittauksissa osoittautui, että maasto paikalla oli
vielä kaltevampaa kuin silmämääräisesti
arvioiden olin odottanut. Muistomerkin ansiosta puiston hiekkaalue
muuuttuu aika laajalta alueelta tasaisemmaksi. Puiston viihtyisyyden
kannalta tämä on minusta tärkeä asia.
Muistomerkin valaistuksen suunnitteli arkkitehti Ola Laiho.
Veistosta ja jalustaaa ei valaista erikseen.
Ympäröivää hiekkaaluetta valaistaan matalilla
valotolpilla. Portin sisäreuna valaistaan maasta
ylöspäin suunnatuilla valoilla. Ajatuksena on, että
vaistoksen ja portin figuurit piirtyvät valaistua Veritaksen
rakennusta vasten.
|
|