|
TOINEN HIRVI Kimmo Ojaniemen valoteos, Huittinen, 2000 Syksyllä 1998 Huittisten taide-elämän puuhamies toimittaja Hannu Aaltoinen otti minuun yhteyttä ja esitti ajatuksen valoteoksen suunnittelemisesta. Työ alkoi Huittisiin ja sen historiaan tutustumisella.Ennen tätä olin käynyt paikkakunnalla vain pikaisesti vaikka olinkin kymmeniä kertoja ajanut sen halki Turku-Tampere ja Pori-Helsinki teitä pitkin. Valtatiet risteävät Huittisissa aivan keskustan tuntumassa, mutta kuva Huittisista oli muodostunut lähinnä ohikiitävistä maantienvarsinäkymistä. Kun valtatieltä poikkeaa kaupungin keskustaan, kuva muuttuu tyystin. Huittinen on omaleimainen, hyvin eläväinen ja itsestään tietoinen pieni kaupunki. Aluksi hain teokselle paikkaa ja aihetta valtateiden varsilta ja suurelta risteysalueelta, mutta totesin, että ne eivät millään tavalla edustaneet huittislaisuutta ja miten voisivatkaan rekan jyrinä ja asfaltti olla ihmiselle läheisiä. Huittisen ensimmäinen hirvi löytyi pellosta. Myös Toiselle hirvelle löytyi paikka pellosta, puistoalueeksi kaavoitetulta laajalta Kivirannan peltoaukealta, keskellä Huittisten laajenevaa taajamaa. Huittisista 1904, löytynyt yli seitsemän tuhannen vuoden takainen kivinuija, Huittisten hirvenpää oli minulle hyvin tuttu arkeologiaa käsittelevästä kirjallisuudesta, niin tuttu, että välttelin aihetta tuntiessani sen jopa hieman liian helpoksi. Käsillä oleva vuosituhannen vaihtuminen sai minut kuitenkin ajattelemaan kulttuuriamme, joka jo antiikin aikaisimman hämärän aikaan oli alullaan näilläkin seduilla ja on kehittynyt kukoistavaksi hyvinvointia tuottavaksi yhteiskunnaksi. En voinut vastustaa kiusausta olla mukana tällä jatkumolla. Toinen hirvi toimikoon juhlallisesti sanoen linkkinä tulevan ja menneen välillä. |
|
|
Idean valjettua tein paperilapulle muistiinpanoksi kaikkien aikojen ensimmäisen Toisen Hirven. |
|
Muutama esimerkki kymmenien luonnospiirrosten sarjasta |
|
Etsiessäni sopivaa paikkaa Toiselle Hirvelle kiertelin Huittisen keskustan liepeitä usein. Tämän kuvan Kivirannan pellosta otin itsenäisyyspäivänä 1998. |
|
Lokakuun 26. pnä 1999 paikaksi oli lopullisesti valittu Kivirannan pelto. Kuvassa toimittaja Hannu Aaltonen (vas) ja hirviurakan vastaanottanut Tapani Hellman Joletek Oy:stä |
|
Toisen Hirven jalustan korkeus määriteltiin empiirisin kokein. Kuvassa Hannu Aaltonen pitelee Tapani Hellmanin viisimetristä ongenvapaa metrin korkeudella maasta. Toisen Hirven jalustan korkeudeksi määriteltiin 6 metriä ja risat. |
|
Joulukuun alussa 1999 pellolle kaivettiin yli kaksi metriä syvä kuoppa. |
|
Alimmaksi kuopan pohjalle asetettiin Joletekin konstruoima laite jolla suoristetaan sen päälle tuleva...... |
|
... betonimöhkäle, johon Toisen Hirven jalusta tultaisiin pujottaamaan. Kuopan pohja raudoitettiin. |
|
Ennen kuin kuoppa täytettiin noin kymmenellä tonnilla betonia ja soraa hankkeen suurin yksityinen tukija Sallilan Sähkölaitos Oy veti johdot Toisen Hirven juurelle. |
|
Toisen Hirven valotaulun runko valmistettiin Joletek Oy:n pajassa joulukuun aikana. |
|
Kaksi päivää ennen uudenvuoden yötä polttomaalattu runko on valmis. Toisesta Hirvestä puutuu enään sininen väri. |
|
Iltamyöhällä 29 pnä todettiin, että kennolevyjen sininen oli liian läpikuultava. Todettiin, että siihen tarvitaan uusi opaalikalvo, jonka perään ryhdyttiin soittelemaan ympäri maata. Se saatiin konepajalle 30.12. puolenpäivän aikoihin. |
|
Illalla 30.12. Toinen Hirvi oli valmis kuljetettavaksi Kivirannan pellolle, jossa odotti jo jykevä lavanosturi. Neljä metriä korkean ja 5 metriä leveän Hirven saaminen ulos konepajan ovesta oli tarkkuustyötä, sillä ylimääräistä korkeutta ovessa oli vain viitisen senttiä. |
|
Vaikea ja vaaralliselta näyttävä asennustyö tehtiin parinkymmenen asteen pakkasessa pilkkopimeällä. Kuvassa Tapani Hellman nostaa Toista Hirveä nostokurjen avustuksella. |
|
Toinen hirvi valmistui sopivasti vuosisadan viimeisenä päivänä.
Vuosituhannen ensimmäinen julkinen taideteos Suomessa vihittiin juhlallisesti 1.1.2000 klo 00.00. Lauttakylälehti raportoi. |
